maanantai 30. heinäkuuta 2018

Tervehdys pitkästä aikaa!

Huh hellettä ja voi kurjuus tätä kuivuutta! Siinäpä ne tämän hetken tunnelmat tiivistetysti. 



Ensimmäinen rehusato jäi todella onnettomaksi, vain 1/3 normaalista määrästä saatiin haalittua talven varalle. Urakoitsija kävi ne paalaamassa, sillä turha sitä pientä määrää olisi ollut siiloon tehdä. Laitumetkaan ei kun ei ilman vettä kasva, on koko kesä jouduttu ajamaan lehmille niittorehua syötäväksi, joka myös osaltaan pienensi tuota säilörehualaa ja laski sadon määrää, kun ei kaikki lohkot ollut rehuksi tehtävissä.

Onneksi löytyi lähistöltä ihania ihmisiä ja saatiin korjata lehmille evästä 11 hehtaarin verran ihan ilmaiseksi, ei mitään priimaa, mutta mahan täytettä kumminkin. Lisäksi ostettiin 11 hehtaaria heinää pystyyn, joka tehtiin kuivaheinäksi. Matkaa pellolle oli sen verran paljon, että päädyttiin paalauttamaan heinät pyöräpaaleiksi urakoitsijan toimesta. Kaikki paalit tarvitaan varmaankin omille elukoille, joten myydä ei uskalleta ainakaan ennen kevättä.

Kakkossato saatiin lauantaina siiloon ja onneksi siilo tuli täyteen asti. Tänään on vielä syntymässä auma, lahjoituksena saadut vajaat 5 hehtaaria säilötään sinne.  Toivottavasti saataisiin pian sadetta, jotta kolmas rehusato olisi myös runsas ja toinenkin siilo saataisiin täyteen asti.

Maidon hintaa jouduttiin taas laskemaan keväällä ja tämä vähäisemmäksi jäävä kotoisten rehujen määrä (ja vaihteleva laatu) johtaa väistämättä siihen, että on ostettava enemmän kaupasta rehua, jotta lehmät pärjäävät talven yli ja myös lypsävät. Omat kaurat tehtiin kokoviljasäilörehuksi, kun sekin kasvusto oli niin onnettoman näköistä ja eriaikaan itänyttä. Kauraa tilasinkin jo siilot täyteen, vaikka hankkijan myyjä kovasti vakuuttelikin, että syksyllä saisi halvemmalla. Niin varmaan, mistä sitä sitten niin paljon saadaan, että voidaan myydä halpaan hintaan, kun ei ne viljatkaan näillä keleillä runsaita satoja tee...

Onneksi isännällä on ollut edes jonkin verran raksahommia viime kuukausien aikana, jokainen sentti tulee nyt tarpeeseen. Ulkopuolisten töiden määrä toki vaikuttaa suoraan siihen, että mitä kotona keretään tekemään. Toki ne päivittäiset ja eläinten kannalta pakolliset työt tehdään ajallaan, mutta sitten kaikki semmoinen ei niin oleellinen (kanalan ulkoseinien puuttuvat rimat, parkkipaikan reunojen siistiminen yms.) jää roikkumaan. Eipä sitä kukaan voi ympäripyöreitä päiviä loputtomiin tehdä, välillä on pakko levätäkin.

Enää olisi vähän reilu viikko lomaan, tänä vuonna ei olla vielä ehditty lomallekaan kuin pariksi päiväksi huhtikuussa, kun käytiin Helsingissä vastaanottamatta Walter Ehrtsrömin säätiön kultamitali kiitoksena meidän tilan 25 vuotta kestäneestä E-luokan maidon tuottamisesta. Suurin kiitos tästä saavutuksesta toki kuuluu appivanhemmilleni, jotka ovat ensiluokkaista maitoa meijeriin toimittaneet ensimmäiset 21 vuotta.

Siinäpä ne tärkeimmät taitaa olla. Hyvää alkanutta viikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)