maanantai 8. toukokuuta 2017

Siivoilua

Sitähän tällä tilalla on kaikkina näinä neljänä vuotena tehty enemmän ja vähemmän. Edellisten sukupolvien perinnöksi jättämät erinäiset kaatopaikat eivät kyllä yhtään hymyilytä. Taas on kerätty monta suursäkillistä muovia, useampi tynnyrillinen metallia, lukematon määrä lasinsiruja, vinot pinot autonrenkaita ja muuta luontoon kuulumatonta moskaa.








Ahdistaa pelkkä ajatus jo siitä, että näitä epämääräisiä romujen hautausmaita pompsahtelee esiin vielä ties kuinka monta. Joka vuotinen kaatopaikkakeikka olisi taas edessä, toivon mukaan ne joskus loppuisivat. Siis muiden roskien viemisen osalta, ei mekään sentään pystytä elämään niin, ettei kaatopaikalle mitään tarvitsisi viedä. Miksei tänne ole haudattu jotain sellaista aarretta, joka olisi arvokas? Edes sen verran arvokas, että saisi maksettua ylimääräisten kaatopaikkavierailujen kustannukset!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)