maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kuvaton viikonloppu

Taas tuntuu, että päivät hujahtavat ohitse ihan hirmuista kyytiä, eikä oikein mitään saa aikaiseksi, vaikka kuitenkin jotain yrittää koko ajan tehdä. Toisin sanoen keskeneräisiä juttuja on joo jonkin verran, mutta tapanani on ollut tänne blogiin kirjoitella valmiista hommista (poikkeuksena tämän vuoden alusta alkanut juttusarja keskiviikon keskeneräisistä).

Kellojen siirto kesää kohden otti koville vain Lysti-Leenalle ja Sirulle, joita aamulla väsytti vallan mahdottomasti. Sirun joutui tuuppimaan hereille, kun oli aika lähteä aamupissalle. Leenu taasen yritti aamulypsyn aikana jatkuvasti käydä maate, eikä millään olisi jaksanut odottaa omaa lypsyvuoroaan seisten. Kävipähän pötkölleen jopa pyyhkimisen jälkeen, joten jouduttiin uudelleen putsaamaan utare ennen lypsyä.

Ajatuksenani oli kesäajan alkamisen kunniaksi kevään ensimmäinen kunnollinen ulkoilupäivä, mutta aamusta vihmoi vuorotellen räntää ja vettä, kovan tuulen siivittämänä. Täytettiin aamupäivällä vesisateessa lehmien juoma-astia ja vietiin kärryllinen säilörehua tarjolle. Sen jälkeen siirryttiin sisälle lämmittelemään ja toivomaan kelin parantumista.

Loppu viimein ulkoilu ei eronnut siitä tavanomaisesta, jota pitkin talvea on harrastettu. Eli lehmien ulkoilu kutistui parin tunnin mittaiseksi iltapäivän vietoksi. Aurinko sentään pilkisteli, mutta kylmä tuuli vei osan siitä lämmöstä mukanaan. Olipahan kuivaheinän sijasta kärryllä sentään maistuvampaa evästä ja jääkylmää vettä löytyi altaasta (jota ei kovin moni käynyt edes juomassa).

Lyyrakin pääsi pitkän talven jälkeen lehmien mukana ulos. Lyyra on ollut syksystä lähtien sisällä, sillä tuli meille tiineenä ja ei tahdottu mahdollista poikimisen jälkeistä tappeluruljanssia ajoittaa liukkaille keleille. Yleensä lehmät ovat lopputiineydestä varsinkin varovaisempia, eivätkä riehu niin paljoa. Joten jos on tarvetta ottaa mittaa siitä, kuka kukin on, uuden tiineen hiehon/lehmän liittyessä laumaan, se yleensä tapahtuu vasta poikimisen jälkeen. Ainakaan vielä ei nähty välien selvittelyä, kiltisti Lyyra väisti isompia lehmiä ruokakärryllä, kun nämä vain vähän sarvia näyttivät.

Innoissaanhan se lähti navetasta, heti oven ulkopuolella heitti pari ilopukkia, mutta sitten lähti pyrkimään takaisin sisälle. Ei vissiin kova tuuli, kylmähkö ilma ja oudon näköinen jää ja lumi siellä täällä, ollutkaan Lyyran mieleen. Kolmannella kerralla saatiin lehmä saateltua tarhaan saakka, jossa jäi vähän hoomoilasena tuijottelemaan ympärilleen, kun ei sitä ruokaa missään kasvanut. Pitkin iltapäivää kuului tarhasta Lyyran huutoa, ei siis kovinkaan tyytyväiseltä vaikuttanut ulos jouduttuaan.

Ai että, kun oli muuten tyytyväisen näköinen päästyään sisälle ja mussutti säilörehuakin niin antaumuksella (vanhimpien kanssa ei ole yhtäaikaa ruokakärrylle asiaa muillakaan nuoremmilla lehmillä, mutta ei vissiin raukka ymmärtänyt yrittää ikätovereidensa kanssa syömään laisinkaan). Saas nähdä kuinka helposti lähtee uudelleen ulos :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)