perjantai 31. toukokuuta 2019

Rakentelua

Pikaiset heipat täältä kiireen keskeltä!
Kesän eka leiri alkaa sunnuntaina, joten yritän keretä päivittelemään kuulumisia tänne bloginkin puolelle kunnolla sitten leirin jälkeen.

Mutta halusin tulla hehkuttamaan sitä, että yksi rakenteluprojekti tuli siihen pisteeseen, että ovet ovat auki. Verkkokauppa näki päivän valon tänään! Keskenhän sekin on, vielä on jonkin verran tuotteita kokonaan kuvaamattakin. Joten verkkokaupan pariin palailen niin ikään leirin jälkeen.

Ihanaa viikonloppua!


Ai niin, jos haluutte käydä kurkkaamassa mitä oon tähän mennessä saanut aikaan, niin kauppa löytyypi osoitteesta https://riitapalo.vilkas.shop

maanantai 13. toukokuuta 2019

Kehumisen vaikeus

Pitkällisen harkinnan jälkeen, kyllä vain tätä on funtsittu jo useampi vuosi, päätin tarttua tuumasta toimeen. Tällä hetkellä työn alla on verkkokauppa. Ikinä en ole moista rakentanut, mutta nyt semmoinen on syntymässä. Kovin vaikealta tämä homma ei tunnu, mutta työtä piisaa ihan riittävästi.

Aloitetaan nyt vaikka siitä pikku jutusta, että tarkoitus on tehdä myyvät tuotekuvaukset. Ja se vaatisi semmoisten ylistyssanojen käyttöä, se se vasta kuulkaas hankalaa onkin. Tai ei oikeastaan, jos kyseessä on jonkun toisen luomus joka on kerrassaan upea, niin helpostihan niitä kehuja tulee annettua. Voi että näiden omien "tekeleiden" hyviksi mainitseminen, se on aika haastavaa. Siis toki olen ylpeä omista töistäni, mutta löydäpä nyt sopivat sanat niiden kuvailuun, ilman että vähättelee tai heittäytyy ylistämään niitä liiaksi.



Kuvat, nehän kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Mitkään kännykällä pikaisesti sinne päin otetut räpsyt eivät tule kysymykseen. Niinpä kaivoin pitkästä aikaa ihan kameran tuolta kaapin perukoilta esiin. En koe olevani kovin taitava valokuvaaja, mahdollisuus kehittyä tällä osa-alueella on kyllä suuri. Ja se vaatii vain ja ainoastaan kameran käteen ottamista ja harjoittelua. Siinä se kamera pöydällä lojui pitkän aikaa ja odotti, että saisin inspiraation. Siinä kestikin hyvän aikaa.

Suurin syy oli se, että meidän ainoa valkoinen pöytäpinta on vaatehuoneen ikkunan edessä. Meidän vaatehuoneessa on kyllä neliöitä ihan mukavasti eli se on suhteellisen tilava. Vaan ei se kyllä siltä näytä, meinaa iskeä paniikki kun vähäsen raottaa ovea ja yrittää tunkea sinne vielä vähän lisää tavaraa. Niinpä niin, tilaa piisaa, mutta tavarat ei jostain syystä pysy omilla paikoillaan. Lakanoiden, pyyhkeiden ja juhlavaatteiden lisäksi vaatehuone kätkee sisäänsä lukemattomia säilytyslaatikoita. Niissä laatikoissa on kankaita ja lankoja, jotka odottelevat kiltisti, joskin puoliksi unohdettuina, inspiraation iskemistä. Suunnitelmiahan niiden pään menoksi on jos jonkinmoisia, mutta sopivia hetkiä ja ennen kaikkea mielentiloja näille projekteille ei tunnu kovinkaan usein löytyvän.

Itse tuotteet taas, niitä on kertynyt aika paljon. Niitä erilaisiakin on jonkin verran, yksikään sukkapari esimerkiksi ei ole presiis samanlainen, joten ne täytyy varmaankin laittaa verkkokauppaan yksitellen. Mutta löytyy sentään samanlaisiakin tuotteita, niiden osalta homma on helpompi, sen kun luo yhden tuotteet ja rupeaa laskemaan. Ja sitten laskee vielä uudelleen, kun kesken kaiken muistaa, että taisi muutama olla vielä tuolla eri kaapissa.


Kyllä tästä vielä valmis saadaan ja toivottavasti ihan toimivakin homma. Jännittää kyllä kovasti, että kuinka onnistun markkinoimaan kauppaa niin, että potentiaaliset asiakkaatkin sinne eksyvät. Tulen tänne ilman muuta kertomaan heti, kun saan kaupan julkaistua. Josko te sitten voisitte käydä sitä kurkkaamassa ja antaa myös palautetta. Omalle työlleen kun tuppaa aina välissä tulemaan sokeaksi, niin ei välttämättä huomaa, jos jokin kohta ei olekaan ihan niin hyvä, kuin se voisi olla.

Täytynee mennä peilin eteen kehumaan itseään, ehkäpä siitä pikku hiljaa saa myös inspiraatiota kehua tuotteitaan. Hymyile säkin sun peilikuvalle ja sano itelles jotain kaunista!


perjantai 10. toukokuuta 2019

73 päivän haaste



Törmäsin ensimmäisen kerran suomalaiseen Arctic Nutrition nimiseen suosittelumarkkinointiyritykseen jokunen vuosi sitten, jos en ihan väärin muista taidettiin elää vuotta 2016. Silloin ei vielä lämmennyt ajatukselle, vaikka tuotteet vaikuttivat älyttömän hyviltä, ajattelin etten minä niitä mihinkään tarvitse. En tarvitse ylipäätään mitään ravintolisiä, kyllähän perusruoasta saa kaiken mitä tarpeellisen. Ja ihan varmaan saakin, jos vain syö monipuolisesti ja ennen kaikkea syö ajatuksella. Miettii ja laskee, että lautaselle varmasti tulee kaikki ravintoaineet monipuolisesti ja että niitä myös on riittävästi.

Ainakin ne, jotkat ovat blogiani jo pidempään lukeneet ja jonkinmoisen kuvan minusta muodostaneet, tietävät tasan tarkkaan, että minä en ole tuollainen ihminen. Siis sellainen, jonka itsekuri riittäisi funtsimaan päivittäin niin tarkasti mitä suuhunsa laittaa. Ja siis varmaan kaikki välillä syövät myös epäterveellisesti, mutta mulle tuottaa jo ihan jokapäiväisessä arjessa haasteita se, että syön hyvin. Sorrun liian usein siihen, mihin kuulemma niin monet muutkin, eli en syö tarpeeksi. Se varmaan onkin osaltaan se mun painonpudotusta jarruttava tekijä, se etten syö säännöllisesti enkä ainakaan tarpeeksi.

Niin, no tästä päästään siihen, että joudun tunnustamaan, etten tule olemaan elämäni kunnossa täyttäessäni kolmekymmentä. Painoa olen kyllä saanut pudotettua jonkin verran, mutta se projekti eli elämäntapojen muutos, tuntuu jatkuvasti jäävän arjen jalkoihin ja unohtuu taka-alalle. Tapojen muuttaminen vie aikaa, uudet rutiinit eivät synny itsestään. Kärsivällisyys on hyve. Ja mitä näitä nyt on, joita tämmöinen kärsimätön mulle-kaikki-heti-nyt ihminen itselleen voikaan toistella, tehottomilta tuntuvia fraaseja. Seuraavaksi joku pidempään mukana ollut muistaa, kuinka päätin lopettaa tupakoinnin. Niinpä, paha tapa on edelleen olemassa. Jostain syystä se motivaatio tuntuu olevan niin hukassa kuin vain voi olla.

Viime kesän lopussa törmäsin Arcticiin sitten uudemman kerran. Nyt tuntui, että tuotteet voisi olla mun juttu. Niinpä tartuin 73 päivän haasteeseen, ajattelin että voisihan sitä kokeilla, eihän siinä kovin paljoa menetä, jos tuntuu, ettei tuotteet ole mua varten. 73 päivän haastepakettiin kuuluu kolme erilaista ravintolisää. No, edelleen nuo haastepaketin tuotteet ovat päivittäisessä käytössä eli aika monta 73 päivän periodia on takana. Itselleni tuotteet siis tuntuvat toimivan.

Olen saanut enemmän virtaa, energiaa riitti myös talven pideydessä ihan eri tavalla. Olen aina sanonut, että saan virtaa auringosta eli keväästä syksyyn käyn aurinkovoimalla ja talvella sitten akut tyhjenevät vauhdilla. Toisaalta sopii tähän ammattiin mainiosti, sillä keväästä syksyyn painetaan pitkää päivää ja talvella on enemmän vapaa-aikaa. Ja kyllä, kevään koittaessa ja auringon valon lisääntyessä olen vielä entistä pirteämpi. Mutta tuotteiden avulla ei talvellakaan ollut minään päivänä ihan totaalisen veto pois. Nukahtamisvaikeuksia minulla ei ole juuri koskaan ollut, mutta unenlaatu ei varmaan ole ollut se kaikista ihanteellisin. Nykyisin aamulla herään lähes poikkeuksetta pirteänä kellon soidessa, torkuttaa ei ole tarvinnut kuin ihan muutaman kerran viimeisen vuoden aikana. Oma aineenvaihduntani on myös aika hidas, mutta nykyään sekin toimii reippaammin. Joka omalta osaltaan on varmasti tehostanut painon pudotusta. Ja kieltämättä, kun virtaa on enemmän saa myös tehtyä enemmän ja mitä enemmän harrastaa edes sitä hyötyliikuntaa sen varmemmin ne sentit vyötäröltä lähtevät.


Jos tahdot tietää lisää tuotteista tai kokemuksistani, niin laita ihmeessä minulle sähköpostia osoitteeseen riitapalo (a) gmail.com (poista välilyönnit) ja säästääkseni sinulta googlettelun vaivan laitan tähän vielä Arcticin kotisivujen osoitteen, ole hyvä!  https://www.arcticnutrition.com/

Aurinkoista viikonloppua!

tiistai 7. toukokuuta 2019

Kakkuja

Viime aikoina on tullut jonkin verran leivottua. Mummoni synttäreitä juhlittiin huhtikuun lopulla ja pyynnöstä tein Turunlinnan suklaakakkua. Turkulainen on tuntuu olevan kaikkien kestosuosikki, omaan makuuni se on liian tuhtia ja makeaa. Eikä sinänsä mikään ihme, siinä kakussa ei kyllä voita, kermaa ja suklaata säästellä.

Tämän äklön makean kakun kaveriksi tein raikkaan sitruuna kuivakakun, joka taisi olla suurimman osan mielestä liiankin raikas. Omaan makuuni kirpeän sitruunainen kakku oli juuri passeli :)


Viime lauantaina juhlittiin vappua lähipiirin kesken. Siispä sain hyvän syyn kokeilla uusia reseptejä, koska koekaniineja oli paikalla niin monta. Kakkujen koostumus ei ollut ihan sellainen kuin piti, sillä jostain syystä meillä ei ollutkaan kaapissa liivatelehtiä (ja niitä oikeasti on aina!), mutta makuunhan niiden puuttuminen ei vaikuta.

Tämä kakku on Valion sivuilta löytyvä kinuskijuustokakku, linkki reseptiin löytyy tästä. Muutoin on tehty ohjeen mukaan, mutta liivatteet tosiaan jätetty pois. Kinuskia en keittänyt tuohon päälle koristeeksi. Arvaatte varmaan miksi.


Tämä puolestaan on popcornjuustokakku, senkin resepti löytyy Valion sivuilta eli täältä. Tässä kakussa vähensin täytteen kermamäärän kahteen desiin, jotta kakku pysyi varmemmin kasassa ilman niitä liivatteita. Samasta syystä jätin myös vadelmat laittamatta (kokonaisia vadelmia ei ollut pakastimessa, joten hillon kanssa olisi tullut liian löysää ja liian makeaa). Käytin tähän kakkuun ihan normeja valmiiksi suolattuja mikropoppareita, eikä ne olleet yhtään liian suolaisia.



Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä kokeiluna on mokkapalakakku, ei varmaan tule yllätyksenä että pohjana on Valion sivuilta löytyvä resepti. Tämän kakun tein jo keskiviikkona eli syötin lauantaina jämät muille. Tähän reseptiin tein vähän reilummin muutoksia. Eli korvasin Valio Eila Latte Orginal maitokahvijuoman Valio Eila Latte minttu maitokahvijuomalla. Täytteen kinuski tuorejuuston tilalla käytin maustamatonta Violaa ja laitoin neljän sijaan viisi desiä kermaa, jottei purkin pohjalle jäisi pyörimään desiä. Lorautin myös vähän minttu lattea täytteen joukkoon. Muutoin menin reseptin mukaan. Ekana kun tätä maistoin niin meinasin, että en tykkää. Seuraavana päivänä kakku oli vetäytynyt ja maistuikin ihan hyvältä. Tuo minttu ei maistu liian vahvasti (en siis tykkää suuremmin mintusta, tilasin vahingossa tuota minttu lattea, joten senkin takia tein tämän kakun, että sain muutaman purkin sitä käytettyä pois).

Millainen on sun lempparikakku?







sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Sunnuntain siivoukset ja suunnittelut

Toukotyöt on melkein tehtynä, yhdelle peltolohkolle tarvitsee vielä ajaa lantaa, sitten äestää ja kylvää sekä jyrätä se. Jos tänään ei sada, niin huomenna lienee ajankohtaista päästä hoitamaan hommaa eteen päin. Nyt ollaankin torstaista lähtien pidetty peltohommista taukoa säiden sanelemana. Lunta ei meille kovin paljoa satanut, hyvä niin ja sekin vähä mikä yöllä tuli suli pois päivän mittaan jäätävästä tuulesta huolimatta.



Sunnuntai on mulle perinteisesti kalenterin pläräyspäivä eli tänään on jälleen aika suunnitella ensi viikon töitä, sen verran mitä niitä nyt pystyy suunnittelemaan etukäteen. Siivonnutkin olen, kas vain kun on tämä työhuone joutunut jälleen kaaoksen valtaan. Tosin tää on hallittu kaaos, osaan kyllä etsiä tarvitsemani oikeasta pinosta (kunnes se pino sortuu ja kaikki paperit leviää lattialle). Eli aamupäivä meni mapittaessa papereita ja laitellessa tavaroita paikoilleen.


Mun työlista näyttää suurin piirtein tältä:

- Huhtikuun tositteiden naputtelu kirjanpitoon
- Kesän ekan leirin loppulaskujen lähettäminen
- Leirikirjeen pohjan päivittäminen
- Maatilan kevät tapahtuman mainostaminen facebookissa
- Toteutuneiden lannoitusten naputtelu koneelle (jahka vikallekin lohkolle on paskat ajettu)
- Vasikkatarhan laitto valmiiksi, toivottavasti pian ulos muuttavia varten
- Oodin ja Poltteen opettaminen kulkemaan lehmien mukana pihalle
- Rosmariinin treenaamista riimussa kulkemiseen (että osaa kesän leireillä kulkea nätisti)

Ja sitten tärkeinpänä ja kaikkien muiden hommien ohitse menevä juttu on ne peltotyöt. Joihin mua ei kyllä yleensä tarvita, kun isäntä ja appiukko hoitavat.

Nemi poiki viime yönä tämmöisen söpön sonnivasikan <3

Mitäs sulla on suunnitelmissa tulevalle viikolle?