tiistai 31. maaliskuuta 2020

Oman ajan merkitys

Luultavasti aika moni on nyt tässä koronan aiheuttamien toimien myötä huomannut arvostavansa arjessa niitä pieniä hetkiä, jolloin saa olla ihan omassa rauhassaan. Toki on myös heitä, jotka asuvat yksin ja kokevat olonsa tällä hetkellä hyvinkin yksinäisiksi, kun sosiaaliset kanssakäymiset ovat minimissä. Mehän ollaan isännän kanssa totuttu siihen, että ollaan yhdessä aika usein 24/7, kuten muillakin perhetiloilla, jossa pariskunta tekee töitä yhdessä.

Tän alkuvuoden aikana isännällä on ollut aika paljonkin palkkatöitä, joten arkipäivisin olen saanut olla aika pitkälti itsekseni lypsyjen välisen ajan. Siispä muutama päivä sitten alkoi muakin vähän ahistaa, kun oltiin oltu jo monta päivää yhessä käytännössä 24/7. Niinpä sunnuntaina passitin isännän kaivelemaan lehmätarhasta mössööntynyttä pintamaata pois, jotta sain vähän omaa aikaa. Eihän se nyt ihan sama ole, kuin sillon kun isäntä on fyysisesti tilan ulkopuolella töissä, mutta sentään vähän enemmän omaa rauhaa, kun tehään omia hommia etäämmällä toisesta.

Meillä mä oon se, joka tarvii enemmän hengähdystaukoa jatkuvasta toisen läsnäolosta. Ja se onnistuukin yleensä helposti sillä, että tehdään omia juttuja niiden yhteisten töiden lisäksi. Keväällä ja kesällä sitä omaa aikaa tulee, vaikkei isäntä oiskaan tilan ulkopuolella hommissa. Melkeenpä vähemmän nähdään peltosesongin aikaan, kuin isännän ollessa palkkatöissä lypsyjen välissä! Jos ei lueta näkemiseksi sitä, että isäntä vilkuttaa ajaessaan traktorilla ohitse :D

Nyt oli vaan vähän kummallista, että isäntä oli useemman päivän putkeen kotona. No, se ilo loppui tänään, kun hän lähti töihin. Tai ainakin kello on jo sen verran paljon, että isäntä taisi lupalappunsa kanssa päästä rajan ylitse, kerta ei ole kotiin palannut. Pitikin tuon työmaan nyt sijaita Uudenmaan puolella, mutta toisaalta ei siellä työmaalla pitäisi muita olla, joten ainoat kontaktit meijän tilan ulkopuolisiin henkilöihin tullee rajatarkastuksen yhteydessä.

Siispä mulle on nyt luvassa, ainakin pariksi päiväksi lypsyjen välissä, sitä omaa aikaa. Ja miten sen meinaan käyttää, no tietysti siivoamalla ja naputtelemalla kirjanpidon ajan tasalle! :D Sitten voidaan taas viikonloppuna sään salliessa tehdä isännän kanssa ulkohommia yhdessä.

Ei kyllä yhtään käy kateeksi niitä, jotka ovat koko perheen voimin neljän seinän sisällä vähän turhan pienessä asunnossa. Muutenkin osaan arvostaa tätä landella asumista, mutta just nyt vielä vähän enemmän, kun lähimpään naapuriin (ellei appivanhempia ja isännän mummua lasketa) on noin puol kilsaa. Ympärillä on mettää vähän joka suunnassa, joten saa ihan rauhassa ottaa isännästä vähän etäisyyttä ilman että heti törmää johonkuhun muuhun ihmiseen.


Toivottavasti sulla ei ala seinät kaatumaan päälle eikä puolison naama rupea liikaa ärsyttämään! Mahdollisuudet omaan aikaan on nyt ehkä vähän vähissä, mutta ehkäpä ulkoilu yksinään voisi tuoda kaivattua taukoa hetkeksi. Tsemppiä kaikille <3

torstai 19. maaliskuuta 2020

Kuinka kauan meijän ruokavarastot riittävät?

Kieltämättä vähän ahdistaa tämä koronatilanne. Mähän käyn tosi vähän missään muutoinkaan, mutta se tieto siitä, että ei oo suositeltavaa liikkua mihinkään kyllä vähän hirvittää. Ei sillä, että menojalkaa rupeaisi vipattamaan, tuskinpa. Mutta jotenkin se ajatus siitä, että nyt on pakko olla kotona vähän ahdistaa. Niinpä ajattelin vetää tämän ihan överiksi ja ottaa koko homman haasteena. Tarkoitus on testata kuinka kauan pystytään välttämään kaupassa käyntiä.

Eilen käytiin viimeistä kertaa kaupassa, seuraava kerta on sitten joskus. Ostoslistalla oli suunnitellut raaka-aineet kaikkiin huhtikuun lämpimiin ruokiin sekä lisäksi voita ja juustoa. Löydettiin jopa vessapaperia. Kaapeissa ja pakastimissa on ruokaa aika paljon, myös maalis- ja huhtikuun ruokalistojen ulkopuolelta. Siispä meinaan vältellä ruokakauppaa viimeiseen asti. Vähintäänkin huhtikuun loppuun asti pitäisi pärjätä kotona olevilla eväillä helposti, myös lemmikkien ruoat riittävät sinne saakka.


Tavoitteena on sinnitellä omilla ruokavarastoilla mahdollisimman pitkälle. Oma veikkaukseni on, että viimeistään toukokuun alussa tulee tarve lähteä ostamaan jotain. Se mitä se jokin on, en osaa arvata. Vahva veikkaus kuitenkin on se, että tarve liittyy johonkin eläimeen. Myös huhtikuun aikana suoraan kotiin voi tilata niitä juttuja, mitä muutoinkin tulisi tilattua, esim. löpöä ja lehmien valkuaisrehua.

Maitoauton mukana pystyy, ainakin tämän hetkisen tiedon mukaan, tilaamaan tuotteita kotiin niin kuin ennenkin. Periaatteessa maitoauton mukana ei pitäisi ilmetä tarvetta elintarvikkeiden tilaamiseen huhtikuussakaan, sillä ruokalista on suunniteltu niin, ettei loppukuun aikana ole tarvetta ostaa lisää maitotuotteita. Navetalla tarvittavia juttuja tilataan ihan normaalisti, mutta ei esim. välipalatuotteita yms.

Toukokuussa voidaan lipsua sen verran, että jotain meijerituotteita voi tilata lisää, jotta ruokien suunnittelu kaapissa olevista raaka-aineista ei mene liian monimutkaiseksi. Luultavasti luovuutta saa kuitenkin jonkin verran käyttää, sillä pääraaka-aineet kuitenkin pitää kehitellä omien varastojen aarteista. Toki kesällä saa syödä suoraan pihalta uuden sadon tuotteita myös. Fyysisesti ruokakauppaan ei mennä ostamaan mitään elintarvikkeita ainakaan meidän omiin kaappeihin.

Luonnollisesti maitoa ja munia saa käyttää haasteen aikana samaan tapaan kuin tähänkin saakka. Vitsailin isännälle, tosin puoliksi vakavissani, että ainakin yksi pakastin täytyy syödä tyhjäksi ennen kuin ostetaan lisää ruokaa. Pitäisi sitten syksyllä ainakin helposti mahtua uusia marjoja pakastimeen! :D

Mitä luulet, kauanko pystytään olemaan käymättä kaupassa? Osaatko arvata mikä tulee olemaan se tuote, mikä sinne kauppaan lopulta "pakottaa" menemään?


maanantai 16. maaliskuuta 2020

Koronan vaikutukset meidän tilalla tällä hetkellä


Meidän arjessa koronavirus ei ainakaan toistaiseksi näy vielä käytännön tasolla mitenkään. Toki peruin tilamme pääsiäistapahtuman, joka olisi ollut 4.4. Ilmoitin myös, että toukokuun alun vapputapahtuma ja toukokuun lopun kevät tapahtuma ovat ainakin alustavasti peruttu. Todennäköisesti nämä tapahtumat ovat alle 500 hengen tapahtumia, joten periaatteessa ne olisi voinut järjestää. Mutta kannattaako tapahtumia tässä vaiheessa järkätä, onkin sitten toinen juttu. Pidän hyvin todennäköisenä sitä, että kukaan ei tulisi edes paikalle. Ja jos tulisikin, niin en tahtoisi omalletunnolleni sitä, että meijän järkkäämässä tapahtumassa joku saisi tartunnan. Tai jospa onnistun sairastumaan itse, kipeänä töiden tekeminen on ihan pehvasta oli sitten kyseessä vain tavallinen flunssa tai mikä tahansa muu. Käytännössähän me jouduttaisi hoitamaan lehmät hyvin todennäköisesti ihan itse, vaikka se korona meihin iskisikin.

"Jos maatalousyrittäjä sairastuu koronavirukseen, hänellä voi sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden perusteella olla oikeus sijausapuun. Karanteeniin joutuminen ilman työkyvyttömyyttä ei ole sijaisapuperuste. Jos maatalousyrittäjä määrätään karanteeniin ja hän on sen takia estynyt osallistumaan kotieläinten hoitotöihin, hän voi pyytää paikallisyksiköstä vuosilomaa tai maksullista lomitusta."
Lähde: MELA koronavirukseen varautuminen maataloudessa 

Eli siis tässä on ihan sama juttu kuin muissakin tilanteissa, jos olet kipeä. Ellei pää ole kainalossa, jalka poikki tai jotain muuta mikä vaikuttaa liikkumiskykyyn niin olet oman onnesi nojassa. Sillä hyvintodennäköistä on, että ei niitä lomittajiakaan ole saatavilla sitä rahatukkoakaan vastaan, sikäli mikäli ne lomittajatkin on kotonaan sairaana tai karanteenissa.

"Tila vastaa eläintensä hoidosta ja hyvinvoinnista. Mikäli tilalle määrätään COVID-19-tartunnan vuoksi karanteeni, on eläinten hoito varmistettava kaikissa tilanteissa. Työkuntoinen, karanteenissa oleva henkilö voi hoitaa eläimiä, jos samoissa  tuotantotiloissa ei samanaikaisesti työskentele tilan ulkopuolista väkeä.  Sama pätee tilan ulkopuolisiin työntekijöihin ja lomittajiin. He voivat jatkaa työskentelyä tilalla normaalisti välttäen kontaktia eristyksessä olevaan, sairastuneeseen henkilöön. Tuotantoeläintilalla koronavirukseen sairastunut henkilö on pääsääntöisesti kotonaan eristettynä ja välttää läheistä kontaktia muihin perheenjäseniin. Akuutisti sairastuneen ei tule osallistua tilan töihin.

Euroopan Elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on vahvistanut, ettei COVID-19-tartunta  tämänhetkisen tiedon mukaan leviä elintarvikkeiden välityksellä. Maito voidaan keräillä normaalisti myös tiloilta, joilla joku tilan väestä on eristyksessä tai karanteenissa. Koronaviruksen joutuminen maitoon ja leviäminen maitoauton mukana on epätodennäköistä. Lisäksi maidon pastörointi tuhoaa viruksia tehokkaasti. Maitohuone tulee pitää puhtaana, ja kontaktit kuljettajan ja tilanväen välillä minimoida. Eläinkuljetukset eivät myöskään lisää koronaviruksen leviämisen riskiä."

Kuitenkin oleellisempaa siinä, ettei itse sairastuisi on se, että meillä täällä tilalla asuu myös noita riskiryhmään kuuluvia, joiden soisi säilyvän koronatta. Isännällä on raksahommia ainakin tänään ja mahdollisesti huomenna, sitten taitaa jonkin mittainen paussi olla, ennen kuin seuraava työmaa on inhimillisen matkan päässä (tosin jos jostain syystä kiellettäisiin kaupungista toiseen meneminen, niin siinä vaiheessa ei hän töihin pääsisi tilan ulkopuolelle ollenkaan).

Kuitupuuta piisaa kyllä sellutehtaille, joten ei se vessapaperikaan tyystin lopu kovin nopeasti.

Meillä on ruokaa itsellemme, jos ei terveellisyyttä ja monipuolisuutta mietitä, niin pärjätään kyllä tarpeen tullen useitakin kuukausia. Mikäli vaan sähköä piisaa, jotta pakastimet ei sula. Koirien ja kissojen ruokavarastot piisaisivat noin kuukaudeksi. Toki kissat löytävät pihaltakin ruokaa, koirille voitaisiin tarpeen vaatiessa syöttää pakastimesta samaa lihaa mitä itsekin syödään.

Lehmillekin on jo tilattu lisää nappulaa, kaipa nekin lähipäivinä saapuu. Kanojen munitusrehu ei vissiin piisaisi ihan kuukauttakaan, mutta kauraa kyllä on vielä reilummin jäljellä sekä lehmiä että kanoja varten. Polttoöljyä on vielä satoja litroja, mutta vähän tekisi mieli tilata lisää. Aattelin, että josko tyhjentäisi löpösäiliöstä muutaman 200 litran tynnyrin täyteen ja tankkaisi molemmat traktorit. Öljyn hinta kun tipahti, niin tässä vaiheessa olisi hyvä sauma tilata säiliö täyteen löpöä. Sitä kun kuluu kuitenkin ja viimeistään kesällä tarvii lisää tilata.

Tällä viikolla on varmaan pakko käydä kaupassa. Meillä on tilattuna kakkakoneeseen uusia laakereita, ne olisi jo noudettavissa. Vielä ei oo edelliset totaalisesti hajonneet, mutta ehkä olisi hyvä kuitenkin hakea ne uudet jo varmuudeksi kotiin. Sitten kun vanhat leviää niin ei ainakaan montaa päivää tarttisi talikolla ja kottarilla sitä kakkaa mättää lantalaan.

Ja kun kaupunkiin asti ajetaan, niin käydään kyllä hamstraamassa samalla pari säkkiä munitusrehua ja koiran ruokaa. Varmaan kisuillekin vähän raksuja ja märkäruokaa lisää. Lehmille vähän kivennäisrehua ja merisuolaa (tarttisi kohta puolin ostaa kuitenkin). Meijerin myymälässä kun käytäs ne hakemassa, niin itelle samalla isot säkilliset vehnä- ja ruisjauhoa (ei oo hamstraamista, vaan ihan normi homma että ostan 20 kiloa vehnä- ja 20 kiloa ruisjauhoja kerrallaan).

Noin kerran viikossa käytäs normisti kaupassa, joka tarkottaa sitä, että vois käyä ostamassa lisää hedelmiä ja salaattia sun muita tuoretuotteita. Ekstrana ja varmuuden vuoksi ostaisin kyllä myös samalla säkillisen perunoita ja sitä vessapaperia. Ja ei, meillä ei oo kotona vessapaperia valmiina isoa varastoa. Säkillisen voisin napata mukaan, ellei sitten hylly olisi tyhjä. Todennäköisesti kuitenkin on. Vaan ilman sitä ylellisyystuotetta kyllä pärjää. Tosin navetan vessassa ei oo bideetä, että siellä se paperi ois ihan kiva kuitenkin. :D

Aattelin koostaa vähän ajatuksia kotivaraan ja kriisitilanteisiin varautumiseen liittyen jossain vaiheessa. Tällä hetkellä on vaan niin monta rautaa tulessa ja tosi paljon keskeneräisiä juttuja, että pää ei toimi niin hyvin, että saisin kunnollisen tekstin aikaan. Tääkin on nyt vähän ajatuksen virtaa, vaikka aluksi aattelin paneutua kirjottamiseen ihan kunnolla.


Me viljelijät kyllä teemme töitä joka päivä sen eteen, että raaka-aineita riittää elintarviketeollisuuteen ja kauppoihin saadaan lisää tuotteita. Suomesta ei ruoka hevillä pääse loppumaan, joten vaikka se pastahylly ammottaisi tyhjyyttään, niin kyllä kotimaista perunaa vielä piisaa. Se ei vaan sinne kauppaan kerkiä ihan samaa vauhtia kun hyllyt tällä hetkellä tyhjenee.


P.S. Meille saa tulla tuttuun tapaan ennakkoon sovittuna aikan ostamaan suoramyyntituotteita eli maitoa ja munia. Ternimaitoakin on pakastimessa runsaasti, joten uunijuustollakin pääsisi herkuttelemaan. Toivoisin kuitenkin, että jos tunnet olosi yhtään kipeäksi tai epäilet altistuneesi koronavirukselle niin lykkäisit ostoksille tuloasi. Juurikin näiden meijän tilalla asuvien riskiryhmäläisten vuoksi.




torstai 12. maaliskuuta 2020

Mitä mun olisi pitänyt tehdä

Tänään on ollut kyllä todellinen haahuilupäivä. Olihan minulla tällekin päivälle suuret suunnitelmat mitä kaikkea saan aikaiseksi. Vaan kyllähän te tiiätte, etten tästä viittis kirjottaa ees, jos kaikki ois menny suunnitelmien mukaan.

Navetalla kun sain aamupäivähommat tehtyä tulin sisälle aikomuksenani tehdä tulet leivinuuniin ja siivota keittiö. Polttopuut oli melkeen loppu, joten suuntasin liiteriin, kun sattui sopivasti olemaan sateeton hetki. Liiteristä kun tulin, rupesin siivoamaan kissan vessasta kakat pois. Sen jälkeen sytytin tulet.

Vähän alko olla jo nälkä, joten kaivoin jääkaapista eilistä lohilaatikkoa. Bongasin jääkaapin vieressä olevassa hedelmäkulhossa kolme banaania, joista muistin, että niistä piti tehdä tyrnin kanssa tuorepuuroa.

Siispä muussasin banaanit, kaivoin pakastimesta tyrnejä, kippasin loput kaurahiutaleet sekaan ja lappasin pari desiä turkkilaista jogurttia joukkoon. Sit tajusin, että isäntä ei varmaan syö, jos tyrnit on kokonaisia. Joten kaivoin sauvasekottimen ja sörssäsin aineet muussiksi. Tyrkkäsin tuorepuuron valmistumaan jääkaappiin.

Laitoin puolet vuo'assa olevasta lohilaatikon jämästä lautaselle ja loput säilytysrasiassa takaisin jääkaappiin. Lisäsin puita uuniin. Tyrkkäsin lautasen mikroon ja rupesin tyhjentämään tiskikoneessa jo pari päivää makoilleet puhtaat astiat paikoilleen. Mikro kerkesi piipata vähän ennen kuin sain koneen tyhjäksi.

Söin instaa selatessani ja vein lautasen suoraan tiskikoneeseen. Lappasin koneen täyteen likaisia astioita ja napsautin sen päälle. Järjestelin pöydälle jääneet likaiset astiat fiksummin, jotta ne on kivempi laittaa koneeseen sitten, kun se on taas tyhjennetty.

Käsin tiskattaviakin astioita oli jokunen pöydälle kerääntynyt. Laskin tiskialtaassa olevaan vuokaan vettä ja ajattelin liottaa sitä vähän aikaa. Sitä lohilaatikkoa sisältänyttä vuokaa, joka juuri tyhjeni.. Päätin mennä sillä aikaa pesemään suihkun lattian.

Paitsi biojäte astiahan oli jo täysi, joten lähdinkin kiikuttamaan sitä kompostoriin. Samallahan se astia tulee näppärästi suihkussa tiskattua. Meillä on siis kissanvessa suihkussa, sen vuoksi pelkän lattian pesen aika ajoin, nytkin oli joku kakkinut laatikon viereen viime yönä.

Suihkun lattian ja bioastian tiskattuani lisäsin puukorista viimeiset klapit uuniin. Sitten päätin ruveta tiskaamaan. Tosin ekana vois kurkata instaa ihan nopsaan, kun muutama stoori jäi kattomatta. Pääsin kuitenkin tiskien kimppuun suht nopsaan.

Tiskit kun sain tiskattua laitoin likapyykkikorista vaatteet koneeseen, mutta totesin että ei tullutkaan täysi koneellinen eli en laittanut sitä päälle. Viikkasin narulla kohta viikon roikkuneet vaatteet ja vein ne yläkertaan, kerrankin suoraan vaatekaappiin.

Tässä vaiheessa kello näytti vähän vaille kahta eli aika lähteä kahville alataloon. Ensin kuitenkin tökin uunissa olevaa hiillosta vähän, jotta se palaisi paremmin loppuun. Tuulikaappiin päästessäni totesin, että pitänee vissiin vähän pukea päälle. Siispä hain kodinhoitohuoneesta sukat, jotka otin pois ennen lattian pesua ja keittiöstä pitkähihaisen paidan, jonka riisuin ennen tiskaamista (onnistun yleensä tiskatessa kastelemaan paidan). Kerkesin kahville appivanhempien luo ajallaan.



Kahvipöydässä vierähti reilu tunti. Kahvilta tullessani lysähdin tähän sohvalle kirjoittamaan tätä. En oikeastaan edes tiedä miksi. Eihän tässä oikeestaan oo yhtään mitään järkeä. Vaan eiköhän noita asiapitoisia postauksia tullut kirjotettua viime vuoden loppupuolella ihan riittämiin. Tää blogihan on mulle harrastus, joten eipä kai se niin justiinsa oo mimmosista jutuista sitä kirjottaa. Tää ei kuitenkaan oo mitenkään loppuunhiottu osanen meijän tilan markkinointistrategiaa, vai onko? No ei oo, muutenhan tää ois kotisivuilla keräämässä sinne kävijöitä.

Enkä muuten kerkiä enää ennen iltalypsyä tekemään sitä, minkä olin tän päivän hommaks suunnitellu. Tarkotus oli nimittäin jatkaa ladon raivaamista turhasta kamasta.

Tänä vuonna ollaan jo raivattu jonkin verran paikkoja ja poistettu turhaa roinaa. On karsittu sekä navetalla että tuvassa. Kaikki vaan on enemmän tai vähemmän vaiheessa. Enkä oikeen kehtaa niitä keskeneräsiä töitä esitellä ku instastooreissa. Millähän sitä oppis muistamaan sen ennen ja jälkeen kuvien ottamisen?

Katos vaan, se onkin lypsyaika ihan justiinsa. Kylläpäs sitä mukamas tehokas päivä oli tänään. Vaan illalla kauppaan, kun pitäs vaihteeksi tehä muutama voileipäkakku tilauksesta.

Meinasin kirjottaa lopuksi, että hyvää viikonloppua, mutta nyt on vissiin torstai. Vaan tokkopa tuo mitään haittaa, onhan torstai kuitenkin toivoa täynnä. Siispä hyvää viikonloppua!

torstai 2. tammikuuta 2020

Älä osta mitään vuosi

Tämä vuosi on meidän yksityistalouden puolella älä osta mitään vuosi. Tarkoitus olisi saada velkoja maksettua ja lyhennettyä lainoja vähän enemmän, haaveilenpa myös pienen hätävararahaston säästämisestä. Mutta koska talousjutut on niin eri luokkaa tän blogin sisällön kanssa, niin tein näitä asioita varten oman bloginsa.



Tervetuloa seurailemaan Tavoitteena Säästää blogia, jos meidän yksityistalouden raha-asiat kiinnostaa. Toki siinäkin blogissa pyöritään vähän muidenkin asioiden ympärillä, mutta lähinnä talouden näkökulmasta. Luvassa on toki myös fiiliksiä älä osta mitään haasteen tiimoilta. Onnistuuko olemassa olevien käyttötavaravarastojen kanssa eläminen koko vuoden, mitä tarvii korvata jollakin muulla, osoittautuuko joku asia niin oleelliseksi, että se on hommattava ostolakosta huolimatta?

Koitan päivitellä toki tätäkin blogia aina silloin tällöin, kuten tähänkin asti. En edes yritä tehdä itseni kanssa mitään sopimusta siitä, että pyrkisin tätä blogia säännöllisesti päivittämään tai yrittäisin saada tietyn määrän postauksia tehtyä vuoden aikana. Asiaahan varmaan piisaisi, vaikkapa kukkaruukuista, mutta aikaa ja intoa kirjoittamiseen ei välttämättä ole joka välissä. Tavoitteena säästää blogin puolella tulee kuitenkin olemaan vähintään kuukausittain tulot ja menot katsaus, joten sinne on säännöllisiä postauksia tulossa joka tapauksessa. Kuten viime vuonnakin, niin instassa tulee varmaan roikuttua ihan kiitettävästi eli @riitapalontila tililtä näkee varmiten meidän kuulumisia :)

Ihanaa alkanutta vuotta! <3